Osaston Historiaa
Tapio Virtasen kirjoittaman osaston 50 -vuotis historiikin mukaan
Rakennusliiton osasto 150 perustettiin 17.11.1938 Forssan Työväentalossa pidetyssä kokouksessa. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Eero Muurila ja sihteeriksi Oiva Kataja. Pöytäkirjojen mukaan 17.11.1938-21.5.1939 osaston suurimmat huolenaiheet olivat palkkojen riittämättömyys.
Osaston vaatimuksena 20.4.1939 päätettiin esittää Finlaysonin laajennustyömaan työntekijöille seuraavat vaatimukset alimmiksi palkkarahoiksi: Kirvesmiehet 7,50 mk, betonimiehet 7,00 mk ja apumiehille 6,00 mk tunnilta. Nähtävästi Finlaysonin johto ei näihin vaatimuksiin suostunut, koska osasto on pyytänyt lakkolupaa liitolta. Liitto ei kuitenkaan osaston pyyntöön suostunut, vaan perusteli päätöstään paikkakunnan hinnoittelemattomuudella. Siitä miten lopulta kävi, ei löydy tietoja.
Viimeinen osaston pöytäkirja ennen talvisotaa on päivätty 14.5.1939. Tuolloin osaston jäsenmaksu oli 50 penniä viikolta. Osaston toiminta oli pysähdyksissä sotavuosien ajan. Sodanjälkeinen ensimmäinen kokous pidettiin 30.1.1946. Puhetta johti August Parm, sihteerinä toimi Sven Vikblom, pöytäkirjantarkastajina Toivo Kivinen ja Oskari Anttila. Kokouksen toisena käsiteltävänä asiana oli osaston toiminnan elvyttäminen.
Vuosikokous pidettiin 12.2.1946 Forssan työväentalossa. Kokous päätti mm. kokouskutsujen ilmoitustavasta, Johtokunnan harkittavaksi jätetty lehti-ilmoittelu Työn-Valta lehdessä, sekä tolppailmoitukset. 10.3.1946, Forssan työväentalossa pidetyssä kokouksessa, päätettiin velvoittaa jokainen jäsen hankkimaan vappuun mennessä viisi uutta jäsentä. Paras jäsenhankkija palkittaisiin osaston toimesta pullakahvilla. Kokous valitsi myös huvitoimikunnan. Toimintaa pyrittiin elvyttämään tosimielessä ja pöytäkirjojen mukaan siinä onnistuttiinkin melkoisen hyvin. Ainainen työväenliikkeen riesa eli varojen puute haittasi osaston toimintaa. Tuolloin v. -46 osasto joutui hylkäämään kaikenlaiset aloitteet, jotka vaativat rahaa, jopa vapputervehdykset jätettiin ilmoittamatta.
Opintokerho toiminta alkoi osastossa jo tuolloin 200 mk alkupääomalla yhteistyössä Forssan puutyöväen osaston kanssa. Samana vuonna osasto lähetti kirjelmän Forssan paikallisjärjestölle edelleen lähetettäväksi SAK:lle. Kirjelmässä esitettiin SAK:lle, että se järjestäisi 2 tunnin työnseisauksen mielenilmaukseksi kohonneita elinkustannuksia vastaan. Myöhemmin kävi ilmi, että paikallisjärjestö ei ollut yhtynyt rakentajien kantaan ko. asiassa. 12.11.-46 on otettu kantaa sosialisoinnin puolesta: Osasto oli yksimielinen siitä, että olisi yhteiskunnallistettava isoimmat pankit, suurimmat teollisuuslaitokset, vakuutuslaitokset ja suurmaatilat.
1947 alkupuoliskolla osasto on ottanut kantaa kansanedustajain palkkakysymyksiin kehoittaen Liittoa toimimaan siten, että kansanedustajain kaikki tulot, päivärahat mukaan lukien tulisivat verotuksen alaisiksi.
1948 Forssalaiset rakentajat ottivat kantaa Yya-sopimuksen puolesta. Samana vuonna osaston kannanotoissa lähdettiin ajamaan markkamääräisiä korotuksia työläisten palkkoihin. Prosenttikorotukset sidottuina indeksiin ei miellyttänyt forssalaisia rakentajia. Jo tuolloin oli tapana, että erilaiset järjestöt, urheiluseurat yms. lähestyivät ammattiosastoja raha-anomuksin. Tuolloin tuettiin Sirola-opistoa 1000 mk erinäisin varauksin.
19.8.1949 otettiin voimakkaasti kantaa Kemin tapahtumiin. Poliisien toimesta surmansa Kemin lakkoliikkeessä saaneiden kahden työläistoverin Anni Kontiokankaan ja Felix Pietilän muistoa päätettiin kunnioittaa suruadressilla ja kokoontumalla torille hautajaispäivänä vastalauseeksi poliisiterroria ja ammattiyhdistysliikkeen vapautta kahlehtivia toimenpiteitä vastaan. 2.9.1949 päätettiin lähettää paheksumislauseke Rakennustyöläisten liittoon, koska liitto on vapauttanut kuntain, valtion ja seurakuntain teettämän rakennustyön lakosta. Lakon aikana jaettiin suurperheellisille lakkoavustuksia, jotka vaihtelivat n. 800 mk ja 4000 mk välillä lakkoajalta.
1950 luvulla osasto järjesti lukuisia juhlia ja tilaisuuksia. Ikävienkään asioiden käsittelyltä ei vältytty. Eräs osaton jäsen oli esiintynyt työpaikallaan humalassa ja tapellut työmaan mestarin kanssa. Lisäksi hän uhkasi työmaan luottamusmiestä, tästä syystä hänet erotettiin osastosta.
1951 lähetettiin Suomen hallitukselle paheksumiskirje sen johdosta, että hallitus oli lailla päättänyt supistaa rakennustoimintaa.
21.10.1954 perustettiin osastoon naisjaosto, hoitamaan lähinnä kokousten tarjoilupuolta.
Osaston urheilutoiminta oli varsin vilkasta viisikymmenluvulla. -55 pidetyissä hiihtokilpailuissa jaettiin palkinnoiksi lahjoituksina saadut: monot, saha, pesuharja, sukset, kerrasto, lusikoita, höylä, puukko ja lukko.
Yleislakkovuonna 1956 osaton jäsenmäärä pöytäkirjojen mukaan oli 314 jäsentä. Lakon ajan oli Forssan järjestöjentalossa Rakennusosaton toimikunnasta kaksi jäsentä päivystämässä klo. 10.00-11.00. Osasto myönsi lakkoavustuksia jäsenilleen yhteensä neljäkymmentäkaksituhatta silloista markkaa. Mahdollisista lakkorikkureista ei löydy pöytäkirjoissa mitään mainintoja.
1957 Muurarien os. 85 ja os. 150 solmivat yhteistyösopimuksen. Yhteistyösopimuksen vauhdittajana on nähtävästi ollut Muurarien liiton ja Rakennustyöläisten liiton valtakunnallinen "yhdentyminen". Vuonna -57 liittyi Suomen Putkimiesliitto Rakennustyöläisten liittoon. Niinpä os. 150 sai oman putkimiesjaoston. Samana vuonna on Forssan rakennustyömatyömailla pidetty työnseisaus. Työnseisauksella on pyritty vauhdittamaan työehtosopimuksen kiireellistä solmimista. Tuolloinhan työnantajapuolen tarkoituksena oli mitata työläisten yleislakon aikana saavuttamat etuisuudet pois.
Jaksoipa os. 150 kaiken lakkoilun ja muiden häiriötekijöiden aikanakin tukea muitakin taistelevia työläistovereitaan. Leipomotyöntekijöille osasto lahjoitti 11 200 mk lakkoavustusta.
1961 löytyy ensimmäiset merkinnät kannanotoista "kuutamokeikkoihin" suhtautuminen moiseen on ollut erittäin kielteinen. Kuusikymmen luvun alkupuolella osasto sai uusia työhuonekuntia:ensin maalarit-, sitten putkimiehet- ja myöhemmin Puolimatkan elementtitehtaan työhuonekunnat. Mikään em. työhuonekunnista ei toiminut pitkään vaan jatkoivat varsin pian osaston ammattijaoksina.
